Muutettiin tähän meidän 82 neliöiseen asuntoon keväällä 2013. Silloin olin täpinöissäni ajatuksesta, että pääsisin toteuttamaan ihanan prinsessahuoneen meidän pienelle tytölle. Meillä on 3 makuuhuonetta ja hänen huoneekseen valikoitui huone, jossa oli valmiina ihanan tyttömäinen ruusutapetti yhdellä seinällä muiden seinien ollessa ruskeaharmaa-sävyisiä. Se oli täydellisistä prinsessahuonetta varten. Matkassa oli vain yksi pieni mutta. Kesällä muuton jälkeen raskauduin uudestaan ja alkutalvesta saatiin tietää, että meille tulee pikkuveli. Tieto pikkuveljestä sotki vähän mun prinsessahuoneprojektia sillä oli tarkoitus, että myöhemmin pikkuveli muuttaisi siskonsa huoneeseen. Ei olisi mtn järkeä laittaa lapsille omia huoneita heidän ollessaan pieniä, koska heillä olisi kuitenkin niin paljon yhteisiä leluja ja tuskin viihtyisivät paljoakaan huoneissaan (murupullakaan ei viihdy yksin huoneessaan 5 minuuttia kauempaa ellei ole nukkumisaika...). Ikäeroakin olisi tulossa vain 1v4kk!
Molemmat ylläolevat kuvat googlesta. Tätä tahdon meillekin.
Nyt kun olohuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis (yhden seinän tapettia ja listoja vaille) niin on aika alkaa keskittämään lompakon sisältö muksujen huoneeseen. Murupulla asustaa vielä toistaiseksi yksin huoneessa, kuopus ei ole vielä hetkeen sinne siirtymässä. Tähän hätään mulla ei ole huoneesta kuvia, mutta laitan projektin valmistuttua Ennen & Jälkeen -kuvat. Huoneessa on tällä hetkellä yhdellä seinällä tapetti, kaksi muuta ovat ruskeaharmaavivahteisia ja ikkunaseinä on valkoinen. Tapetti menee vaihtoon, vaikka kaunis onkin. Tilalle tulee alla oleva Färg & Formin musta Molm-tapetti.
Färg & Formin Moln -tapetti, Lekmer
Toiselle lyhyelle seinälle tulee ehkä samanlainen keltainen maali kuin tuolla aiemmassa mallikuvassa on. Pitkä seinä saa mattavalkoisen maalin, kuten myös ikkunaseinä. Tai sitten kaikki muut seinät tapettia lukuunottamatta tulevat valkoisiksi, saa nähdä.Vähän jänskättää, että tuleeko huoneesta liian synkkä - onneks tekstiileillä ja sisustuskrääsällä saa väriä kokonaisuuteen ;)
Tässä on sitten vähän kaikkea sekalaista, jotka tulevat löytymään ostoslistalta.
Färg & Form, Lekmer.
Jabadoo, Lekmer.
2x Kritter tuolit, Ikea.
Kritter, Ikea.
3 Sprouts Storage bin Zebra, Lekmer.
Littlephant seinätarrat, Lekmer.
NG baby reunapehmuste pienemmän sänkyyn (nyt vain ikean valkoinen), Lekmer.
Kids Concept seinähylly, Lekmer.
Seinätarra, olikohan Lekmer vai joku muu.
Elodie Details iso säilytyskori, Lekmer.
Kids consept, Lekmer.
Kids concept, Lekmer.
Trofast, Ikea. Tähän sitten noiden värikkäiden laatikoiden tilalle mustat.
3 Sprouts seinälokerikko, Lekmer.
Koodi musta-valkoinen puuvillamatto, Hobby Hall.
Haluaisin kelta-valkoraidallisen maton, mutta katsotaan löydänkö jostain sellaisen tarpeeksi ison.
Meillä on valmiina molemmille sängyt (pienemmällä vielä pitkään pinnasänky), Ikean expedit 4x4 hyllykkö - jonka ehkä vaihdan 2x4 hyllykköön, Malmin 3 & 4 laatikolliset lipastot (huoneeseen jää todennäköisesti vain tuo isompi). Vaatekaappia emme tarvitse lastenhuoneeseen, sillä huoneen yhteydessä on erillinen vaatehuone.
Täydellistä valaisinta en ole vielä löytänyt ja verhotkin uupuu. Verhoiksi tulee jonkunnäköinen kappa, varmaan joku yksinkertainen valkoinen. Katsotaan milloin päästään tositoimiin, mutta tässä tälläistä alkusuunnittelua ;)
Toukokuun lopussa särkänniemen Koiramäessä vierailemassa.
Silloin kivet kiinnosti eläimiä enemmän!
Viime postauksessa mä kerroin olevani kahden pienen lapsen äiti. Tässä postauksessa ajattelin kertoa esikoisestamme hieman lisää vilauttamalla myös muutamia kuvia. En vielä tiedä aionko kunnon kasvokuvia laittaa tänne esille ollenkaan, koska en tiedä haluanko näyttää omiakaan kasvojani. Joissain blogeissa on pistänyt silmään miten paljon ihmiset jakaa kuvia lapsistaan, mutta itsestään ei kuitenkaan sitten laiteta ollenkaan kuvaa. Mun mielestä se on epäreilua lapsia kohtaan, koska ne ei voi valita haluavatko kaikkien näkevän itsensä somessa.
Kuvat on otettu kesäkuun alussa. Käytiin viettämässä laatuaikaa kahden kesken isin ollessa pienemmän kanssa kotona.
Meidän esikoinen neiti Murupulla syntyi joulukuun 2. päivä 2012
rv 41+5. Me asuttiin tuolloin Humppilassa, Forssan kuntaliitoksen
alaisessa tuppukylässä. Forssassa ja varsinkaan Humppilassahan ei ole
mtn synnytyssairaalaa, joten tie vei noin 70km päähän Hämeenlinnaan.
Murupulla oli syntyessään 4020g ja 50,5cm mitoiltaan eli iso neiti.
Synnytys oli mulle henkilökohtaisesti erittäin traumaattinen kokemus ja
kävin ennen jo ennen synnytystä Hämeenlinnan pelkopolilla synnytyspelon
vuoksi. Valitettavasti synnytys osottautui vieläkin kauheammaksi kuin
osasin pelätä...
Meidän prinsessa oli kaikin puolin hyvin helppo vauva alusta saakka meidän onneksemme. Hän oli yllättävän kärsivällinen tapaus. Neiti ei myöskään pahemmin masuvaivoista kärsinyt korvikkeistakaan huolimatta ja nukkui alusta saakka yöt todella hienosti vain kerran tai pari heräillen syömään. Me nukuttiin alusta saakka perhepedissä ja vasta n. 8kk ikäisenä alettiin harjoittelemaan omaan sänkyyn ja siitä pian hän jäi yksin huoneeseen meidän vanhempien siirtyessä toiseen makuuhuoneeseen.
Nyt meillä asustaa tuon pienen tyttövauvan sijaan 1v9kk uhmaikäinen neiti. Uhma on todellakin alkanut nostaa päätään tässä ihan parin viikon sisään, kun palattiin Saksasta takaisin kotiin. Kaikista hauskinta on tällä hetkellä kielloista huolimatta yrittää repiä meidän kahden kissan raajoja irti ja runnoa niitä istumalla/kaatumalla koko painolla päälle. Veljen synnyttyä pottailu koko täyden taantumisen eikä murupulla suostu vieläkään kokeilemaan pottaa. Tällä hetkellä myös itsesyöminen tökkii ja tyttö tahtoisikin häntä syötettävän. Mutta vaikka meillä vedetäänkin nyt koko ajan kilareita millon mistäkin ja tuntuu, että kaikesta saa taistella niin neiti on nyt nukkunut hienosti jo kaksi yötä uudessa isojen tyttöjen sängyssään ja tutitta oleminen päivällä sujuu pitkästä aikaa paremmin kuin hyvin. Nukkuma-aikoina on siis edelleen tutti käytössä.
Heinäkuu.
Murupulla aloitti kunnolla puhumisen täytettyään 1,5v ja siitä lähtien on tullut päivittäin uusia sanoja. Myös kaksisanaisia lauseita tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Hän on osaa valtavasti sanoja niin suomeksi kuin saksaksi sekä ymmärtää kaiken hänelle puhuttavan oli kieli kumpi tahansa. Meillähän ei kotona puhuta yleensä kuin suomea, mutta mun saksalainen anoppi ja mun miehen isäpuoli (belgialainen mies) puhuvat lapsille saksaa. Mä itse osaan saksaa vielä toistaiseksi melko vähän (ymmärrän paremmin kuin puhun), joten anopin kanssa jutellaan suomea ja appiukon kanssa englantia. Vaikka anoppi osaakin suomea ihan ookoosti, niin mun mies ja äitinsä puhuvat aina keskenään saksaa.. Ja välillä on ihan vitun ärsyttävää, kun et tiedä mistä ne puhuu - varsinkin kun on jatkuvasti tilanteita, joissa ne ois voinu vaivautua kysymään multa mielipidettä.. Sellaisia ihania väärinkäsityksiä myös tulee jatkuvasti kielimuurien takia.
Yllä on vanha saksalainen lastenlaulu, jota anoppi on laulanut Murupullalle tämän syntymästä saakka. Nykyisin neiti hoilaa kotona "Pummi, pummi, pummi..." Meillä kuunnellaan myös paljon muita lastenlauluja ja annan välillä tytön katsoa saksalaisia piirrettyjä youtubesta (jotta saisin hetken rauhaa pienemmän kanssa). Tykkään myös lauleskella osaamiani suomalaisia lauluja sulosointuisella äänelläni lapsille - silloin kun kukaan ylimääräinen ei oo kuulemassa. Mun mielestä on kiva, että mummi tykkää laulaa paljon muksuille ja muksutkin näyttäis tykkäävän.
Viime viikolla käytiin tutustumassa yhdessä yksityisessä perhepäivähoitopaikassa, joka on 8 paikkainen. Tarkoitus olisi, että 22.päivä neiti alottaisi käymään hoidossa noin 3 päivänä viikossa 6-8h päiviä. Onneksi tuolla hoitoajat sekä päivät on joustavia, maksetaanhan me muutenkin koko kuukaudesta. Hoitopaikka on monikulttuurinen ja on kiva, että siellä on kaksi saksalais-suomalaista lasta.
Murupullan suosikit on tällä hetkellä pandat, nallet, puput, pingu, isi, mummin mies, kirjojen lukeminen yhdessä sekä kiipeily jokapaikkaan.Vaikka tällä hetkellä meidän pieni isosisko repii mun hermoja riekalaiseks, niin on se silti vaan maailman ihanin pieni tyttönen <3
Seuraavaksi sitten kirjottelen meidän kuopuksesta!
Mä oon ihan liian monta kertaa alottanu blogin uudestaan ja uudestaan kuitenkaan päivittämättä sitä paria kertaa enempää joten miksi nyt? On vaan kova palamisen halu kirjoittaa omia ajatuksia jonnekin, vaikka kukaan ei lukisikaan. Mun ongelma on vain aina se iänikuinen perfektionismi. Tällä kertaa mä yritin ottaa tän rennolla kädellä ilman mtn paineita.
Eli aloitetaan ihan alusta eli aluksi musta. Mä olen lähes 23vee nainen, vaimo ja kahden pienen mutsi. Oon mie-murteella varustettu, entinen Etelä-Karjalainen ja nykyisin Tampereella asusteleva. Muutin pois lapsuuden maisemista 2011 huhtikuussa eikä ole aikomusta sinne palata. Tampereelle tie toi 2013 keväällä, kun piti päästä Forssan pikkukylästä pois. Mun aviomiehen lapsuuden maisemat on täällä, mutta mulle tää paikka oli melko tuntematon alussa. Olin käyny vaan kesäreissuilla Särkänniemessä ja kahdesti teini-iässä erään roolipelin miitissä. Ollessaan 6-vuotias mies muutti tänne itä-Saksasta, jolloin DDR oli vielä voimissaan. Vuosi oli vissiin -87, jos oikein muistan.
Toisinaan mä kaipaan takaisin Etelä-Karjalaan, oonhan mä kuitenkin
asunut siellä elämäni ensimmäiset 20 vuotta ja mun perhe asuu siellä.
Kavereita mulle ei ole sinne pahemmin jäänyt, vaan välit on menny lähes
kaikkiin. Suurimman osan kanssa jäi vain pitämättä yhteyttä, kun aloin
voimaan henkisesti pahoin ja sittemmin lopetettuani alkoholin käytön
lähes kokonaan, viimeinen sysäys tietenkin oli se, että aloin
seurustelemaan mun miehen kanssa. Mun ympärillä oli liikaa itsekin huonosti
voivia ihmisiä, mun oli pakko irrottautua pelastaakseni itteni. Ikävöin
välillä kovasti niitä ihmisiä, mutta mun täytyi tehdä se ja nykyisin
voin paljon paremmin - ei tosin johtu pelkästään uusista piireistä.
Me ollaan mun miehen kanssa oltu naimisissa nyt noin 2½ vuotta.Avioliiton satamaan me purjehdettiin maistraatissa 6.3.2012 ja pian tämän jälkeen tein
posiitivisen raskaustestin - itseasiassa meidän niin sanotulla häämatkalla
Saksassa paria viikkoa myöhemmin. Esikoinen syntyi 12/12 ja kuopus 04/14 eli ikäeroa niillä on vain 1v4kk. Välillä arki tuntuu ihan vitun raskaalta, etenkin kun mun masennus nosti taas päätään nuorempaa odottaessa. Mulla on taustalla vaikea-asteinen masennus ja mä kävin terapiassa 5 vuotta ennenkuin lopetin sen. Kärsin teini-iässä myös pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta yms. Suurimmaks osaks arki kuitenkin sujuu hyvin, vaikka negatiiviset asiat pään sisällä piinaakin varsinkin näin pimenevän syksyn alla.
Seuraavassa postauksessa kirjottelen vähän lisää meidän muruista :) Kunhan saan kännykästä kuvat tähän koneelle huomenna.
.jpg)
